Asutko yksin, mutta et ole yksinäinen? Vai asutko yksin ja tunnet itsesi todella yksinäiseksi? Näillä kahdella asialla on valtava ero.

Kyky olla yksin on tila, jossa olet sinut itsesi kanssa. Olet tyytyväinen elämääsi, tunnet itsesi kokonaiseksi etkä kaipaa ketään täyttämään tyhjyyttä. Se, tuleeko elämääsi joku vai lähteekö joku sieltä, ei horjuta sisäistä rauhaasi. Hallitset mieltäsi (osa B) ja tunnistat tunteesi jo ennen kuin ne ehtivät hallita sinua.

Yksinäisyys taas tarkoittaa sitä, että tunnet itsesi tyhjäksi tai vajaaksi. Etsit epätoivoisesti jotakuta täyttämään elämäsi tyhjyyden. Kun sitten löydät kumppanin, muutut riippuvaiseksi hänestä. Pelkäät jatkuvasti hänen lähtemistään, koska pelkäät jääväsi taas tyhjän päälle. Tämä luo suhteeseen raskaan ilmapiirin. Kumppanistasi voi alkaa tuntua siltä, että hän elää häkissä vapaan suhteen sijaan. Tilanne muuttuu tuskalliseksi – varsinkin, jos kumppanisi on yhtä lailla yksinäinen ja tyhjä. Silloin kummallakaan ei ole mitään annettavaa toiselle.

Kuvitellaan tästä käytännön esimerkki:

• Yksinäinen ihminen soittaa kumppanilleen kymmenen kertaa päivässä, koska hän ei kestä olla hetkeäkään omien ajatustensa kanssa. Hän tarvitsee toista ihmistä kuin happea, mikä lopulta tukahduttaa suhteen.
• Yksin viihtyvä ihminen nauttii omasta illastaan kirjan parissa, kun kumppani on menossa ystäviensä kanssa. Kun he kohtaavat myöhemmin, heillä on molemmilla annettavaa ja jaettavaa toisilleen.

Hyvän parisuhteen edellytys onkin se, että molemmat osapuolet osaavat olla yksin ilman, että he tuntevat itsensä yksinäisiksi. Jos pystyt elämään onnellisena yksin, pystyt elämään onnellisena myös toisen ihmisen kanssa.

Katso vaikkapa ikkunastasi näkyvää suurta puuta. Se on seisonut paikallaan yksin ja elinvoimaisena satoja vuosia – välittämättä siitä, kuinka monta muuta puuta sen ympärillä kasvaa. Ennen kuin etsit parisuhdetta, opettele siirtymään yksinäisyyden tunteesta siihen arvokkaaseen taitoon, että osaat olla onnellinen yksin.